“Eläimet muistavat tapahtumia kaukaa menneisyydestä”
Eläinkommunikoijat kuvailevat eläimiä yllättävän älykkäiksi ja tunne-elämältään monipuoliseksi. Niiden tunne-elämä toimii samanlailla kuin ihmisenkin mutta eläimen kehossa. Ehkä nyt epäilet tällaista tietoa, mutta artikkelin lopuksi voit olla toista mieltä. Voit itse kokeilla näitä ohjeita käytännössä. Eläimet eivät pysty kertomaan mitä ne tuntevat samalla tavoin kuin me ihmiset kykenemme, joten on hieman vaikeampaa opetella tunnistamaan eläinten tunnetiloja. Tunteiden tunnistaminen on ihmisenkin suhteen välillä vaikeaa, joskus filosofit, psykiatrit ja lääkärit ovat varsin erimielisiä siitä, miten ihmistenkään suhteen pitäisi toimia.
Nisäkkäillä erittyvät hormonit kuten oksitosiini ilmaisevat emon ja lapsen välistä kiintymystä. Sen vuoksi esimerkiksi valpas koiraemo näyttäisi rakastavan pentujaan. Voi olla mahdollista, että se ei välttämättä pystyisi kuvailemaan tarvettaan syöttää, pestä ja hoitaa pentujaan rakkaudenosoitukseksi. Sen vuoksi monet tiedemiehet epäröivät käyttää tällaista käytöstä todisteena eläinten tunnekapasiteetista. Kaikkien nisäkäslajien primitiivinen aivojen osa tuottaa perustuntemuksia, myös ihmisaivot. Nämä primitiivitunteet ovat pelko, raivo, himo, hylätyksi tulemisen tunne ja taipumus leikkimiseen. Viimeisimmät tutkimukset toteavat, että eläimet kokevat myös tunteita kuten ilo, viha ja suru. Ne myös tuntevat kipua ja niillä on stressikokemuksia. Neurotieteilijät ovat tehneet kokeita, joiden mukaan eläimillä on paljon laajempi tunneskaala kuin mitä olemme tähän asti uskoneet.
Eläinkommunikoijat ja tiedemiehet ovat erimielisiä myös eläinten tietoisuuden suhteen, niiden potentiaalista korkeampaan järkeilyyn tai kyvystä tiedostaa itsensä. Eläinkommunikoijat kuvailevat, kuinka eläimillä on kysy erottaa oma persoonansa muiden läsnäolevien eläinten persoonista. Eli ne ovat tietoisia itsestään ts. erillisyydestään. Tunteiden tuntemisen ja tunteiden ajattelemisen/analysoinnin välillä on ero. Jotkut sellaiset tiedemiehet, joiden mielestä eläimillä on tunteita epäilevät kuitenkin, että niillä olisi kuitenkaan kapasiteettia älykkäästi ajatella tunteitaan. Eläimen tietoisuutta ei tunneta tutkimuksesta huolimatta – kuten ei ihmisenkään. Tiedemiehet eivät ole yksimielisiä eläinten tietoisuuden tai itsestään tietoisuuden tasosta. Jotkin eläimet ilmentävät merkkejä tietoisuudesta, kuten esimerkiksi itsensä tunnistamisen peilistä tai reagoimalla muiden eläinten kuolemaan. Muunlaisia todisteita ei tiede kuitenkaan tunne erotuksena eläinkommunikoijien kokemuksille.
Jotkin eläinkommunikoijat kuvailevat, kuinka lemmikit jopa juoruilevat tai kertovat intiimejä tai kiusallisiakin yksityiskohtia omistajistaan. Eläimet eivät kuitenkaan tahallaan loukkaa ketään vaan ovat lapsenomaisia ajattelultaan, viattomia ja aidompia kuin ihmiset. Monet eläinkommunikoijat kertovat löytäneensä karanneita eläimiä, auttaneensa käytösongelmissa sekä auttaneet parantamaan sairaita tai loukkaantuneita eläimiä.
Tunteita on vaikeata kuvailla – ajattelun ammattilaisillekin kuten psykiatreille ja filosofeillekin se on vaikeaa. Eläimet eivät edes pysty kuvailemaan tunteitaan sanoin kuten ihmiset, joten on vielä vaikeampaa tutkia niiden tunneilmaisua. Eläinkommunikoija kuitenkin voi auttaa lemmikin omistajaa tunnistamaan tunteita lemmikissään, koska hän jo tietää kuinka sekä eläimen että ihmisen mieltä luetaan. He osaavat kokea ja visualisoida tunteita. Eläinkommunikoijan mukaan, eläimet ovat tietoisia, myös itsestään tietoisia ja myös kykeneviä ajattelemaan ja kokemaan tunteita aivan samoin kuin ihmisetkin.
Kun teen työtäni eläinkommunikoijana, lemmikit kommunikoivat kanssani kuvien, hajujen ja äänien avulla. Käännän sitten nämä kuvat sanoiksi. On joskus konstikasta kääntää näitä tunteita ja siinä tarvitaan eläinkommunikoijaa. On hyödyllistä opetella lukemaan eläimiä, sillä se on osa intuitiivista herkkyyttä, joka auttaa omassa arkipäivänkin tilanteissa.