LUONNE, KOULUTETTAVUUS,
TAPAKASVATUS

Irlanninvesispanielin sanotaan olevan
koiramaailman klovni. Parhaimmillaan koira onkin iloinen ja ulospäinsuuntautunut,
joka rakastaa esiintymistä ja huomion keskipisteenä olemista.
Rotu ei kuitenkaan ole spanieli-nimestään huolimatta tyypillinen
spanieli luonteensakaan puolesta, vaan vesispanieli on enemmän
'oman perheen koira' ja se on erittäin valpas ja tarkkaileva ympäristössään
tapahtuvien asioiden suhteen. Tämä mainitaan myös rotumääritelmässä.
Useimmiten uuteen tilanteeseen joutuva irlanninvesispanieli ei muitta
mutkitta ole heti sinut, vaan on tilanteen herrana vasta kun siltä
itsestään niin tuntuu.

Pentu- ja nuoruusaikana koira on toisaalta
erittäin vastaanottavainen, mutta myös haavoittuvainen uusille
kokemuksille ja niiden aiheuttamille tuntemuksille. Koira ottaa asiat
vakavasti, joten sitä ei saa huijata. Lisäksi koiralla on
norsun muisti, joten varsinkin negatiiviset kokemukset nuorella iällä
voivat seurata mukana läpi elämän.
Irlanninvesispanieli tarvitsee järjestelmällistä sosialisoitumiskoulutusta
ensimmäisenä ikävuotenaan. Kasvattajien neuvona onkin,
että ota koirasi mukaan minne itse sitten menetkin, jotta se saa
uusia erilaisia kokemuksia päivän arkitilanteiden ohessa.
Lenkeillä pyydä, että vieraat ihmiset koskevat koiraasi
ja katsovat esim. hampaita. Irlanninvesispanieli yleensä lenkeillä
vain huomioi toiset koirat ja on täysin välinpitämätön
tai vetäytyvä niiden ihmisiä kohtaan, joten tätä
täytyy ihan muistamalla harjoittaa. Muuten nuori koira on villi
ja täynnä energiaa. Yleistäen sanottuna irlanninvesispanieli
soveltuu erittäin hyvin lapsiperheeseen, sillä koiran huumorintaju
ja vieterin pituus kestää täysillä mukana pientenkin
lasten leikeissä. Lasten ulkoilutettavaksi rodusta ei kuitenkaan
kokonsa ja voimiensa takia ole, vaan ulkoilutukset ovat aikuisten vastuulla.
Irlanninvesispanieli on äärimmäisen
nopea oppimaan asioita ja on myös omatoiminen aktiviteettinsa
täyttämisen suhteen. Pentu- ja junioriaikana tosin voi tuntua,
että mikään ei mene perille ja koira toimii vain
kun sitä itseään huvittaa tai se haluaa vain leikkiä
muiden koirien kanssa koulutusryhmässä koulutehtävien
suorittamisen sijaan. Kaikenlainen koulutus alkaakin yleensä kantaa
hedelmää vasta lähestyttäessä kahta ikävuotta,
sillä pahimman nuoruusajan ylenpalttisen innokkuuden ja höseltämisen
jälkeen koira malttaa jo kuunnellakin, mitä siltä pyydetään
esim. tottelevaisuus- tai metsästys/noutoharjoituksissa. Myös
tässä vaiheessa koiran itsetunto on tarpeeksi pönkittynyt
ja se tietää 'paikkansa maailmassa'. Toki koiralle pitää
opettaa alkeellisinkin perus- ja tapakoulutus ihan pennusta alkaen.
Irlanninvesispanieli on siis erittäin nopea ja helppo oppimaan
ja se rakastaa tehdä asioita! Ihan mitä vain, kunhan touhutaan.
Perinteisen metsästyskäytön lisäksi irlanninvesispanielilla
metsästysrotuisena koirana on osallistumisoikeus metsästyskoirien
jälkikokeisiin (mejä), jossa koiran erinomaisen hajuaistin
omaava nenä pääsee töihin. Jäljelläkin
tosin koirasta voi saada parhaat ominaisuudet esiin vasta keski-iällä,
kun koira ymmärtää, että maltti on valttia. Tottelevaisuuskokeissakin
(toko) rotua nähdään, joskin klovnin ominaisuus voikin
näissä tilanteissa lyödä vaihteensa päälle
ja koira voi pistää homman leikiksi kun sen pitäisi olla
juuri vakavimmillaan - erittäin tyypillistä tälle rodulle.
Agilityyn rotu sopii erittäin hyvin, sillä koira rakastaa
hyppimistä ja vauhtia. Jokunen yksilö maassamme on myös
käynyt kokeilemassa vesipelastusta (vepe), joka on suhteellisen
uusi koemuoto maassamme. Raunioillakin on koiria käynyt harrastusmielessä.
Koiran opettaminen perustuu oikean suorituksen kiittämiseen, ei
väärän jyrkkään rankaisuun. Muista pitää
aina huumoria mukana, sillä irlanninvesispanielilla sitä näissä
tilanteissa riittää.
Näyttelyissä rotua tapaa sen
harvinaisuuden takia yleensä vain parin koiran verran. Mikäli
näyttelykärpänen on purrut, tietää se yleensä
hieman lisätyötä turkinhoidon kannalta normaalin turkinhoitorutiinin
lisäksi. Ensimmäiset näyttelyt voivat olla koiralle varsin
järisyttävä kokemus emotionaalisesti, joten näitä
tilanteita kannattaa harjoitella etukäteen esim. käymällä
koulutuksissa ja match show'ssa. Irlanninvesispanielilta vaaditaan kolmen
näyttelysertifikaatin lisäksi tulos rodunomaisesta käyttökokeesta,
joka on joko spanieleiden taipumuskokeen läpäisy tai vaihtoehtoisesti
hyväksytty tulos varsinaisesta metsästyskokeesta.
Irlanninvesispanieli vaatii aikuisena reiluja
lenkkejä ja vaikka se tykkääkin paljon myös kaupunkikävelyistä,
tulisi sen säännöllisesti päästä juoksemaan
myös vapaana luonnossa. Koiralle pitäisi tarjota muitakin
tapoja päästä remmittä olemaan kuin vaan koirapuistossa
muiden kanssa pelehtiminen. Irlanninvesispanielilla on edelleen tallella
voimakkaat käyttöominaisuudet verrattuna moniin muihin metsästyskoirarotuihin. Mikään
ei kuitenkaan ole mukavampaa koiranomistajana katsoa, kun nähdä
oman koiransa aivan 'nenänsä lumoissa' metsässä
kaikkien luonnon hajujen keskellä.
Pennusta Veteraaniksi: