Etusivulle

HISTORIA

Irlanninvesispanieli on vanha rotu, josta kirjallisia mainintoja löytyy jo 1600-luvulta. William Shakespearen teoksessa Kaksi herrasmiestä Veronasta arvostetaan vesispanielia kuin kristittyä naista. Rodun kotimaassa Irlannissa sitä on käytetty linnustamiseen, jo ennen kuin ihminen metsästi tuliaseilla.

Tarkkaa tietoa rodun alkuperästä ei ole, mutta on esitetty, että kehityksessä olisi käytetty afgaaneja, villakoiria, settereitä, vihikoiria ja kiharakarvaisia noutajia. Irlannissa kerrotaan olleen kolme vesispanielityyppiä; pohjoinen, eteläinen ja tweed. Pohjoinen muunnos oli lyhyempikorvainen ja sen turkki oli kirjava ja laineikas. Etäläisen tyypin turkki taasen oli kiharampi ja väriltään maksanruskea. Nykyisen rotutyypin katsotaankin kehittyneen tästä eteläisestä muodosta ja sen luojaksi tunnustetaan dubliniläinen metsästäjä Justin McCarthy, jonka kuuluisin vesispanieli Boatswain (s. 1834) eli 18-vuotiaaksi. 

Brittein saarilla vuosisadan vaihteessa rodun kantavana henkilönä oli Mr. Trench O'Rouke, jonka Briefny-koirat olivat sotien välisenä aikana rodun huipputasoa. 1940-luvulta eteenpäin kennelnimet Annagh, Brittas, Shotwick ja Seedhill yhdistettiin laadukkaiden irskien kasvatustyöhön. Näitä koiria löytyy kaikkien nykykoiriemme sukutauluista. Oman aikamme menestyneimpiä kasvattajia ovat Nick & Liz Waters kennelnimellään Zanfi, sekä Pepi Barrington-Manuel Fynder-koirillaan, jotka polveutuvat Annagh- ja Brittas-linjoista. 
Suomen ensimmäiset spanielit olivat irlanninvesispanielit Apollo ja Nelly, jotka tulivat Suomeen vuonna 1890. 

Etusivulle